perjantai 6. helmikuuta 2009

Kalifornia

Cali. CA. SoCal, kun puhutaan siitä osasta missä allekirjoittanut oleili puolisen vuotta joitakin vuosia takaperin. Kotiin ei juuri ollut silloin ikävä; sen sijaan ikävä Etelä-Kaliforniaan ei ole koskaan hellittänyt kotiinpaluun jälkeen. Tosin niihin aikoihin sana ’koti’ toi melkein jo ennemmin mieleen San Diegon kuin Helsingin. Jos joku on nähnyt Anchormanin, aika monelle varmaan tulee mieleen Ron Burgundyn versio sanan San Diego alkuperästä (jos kyseistä leffaa ei ole nähnyt, viimeistään nyt on korkea aika korjata tilanne).

Unohdetaan kuitenkin Ron Burgundyn pseudohistoria. San Diego on, aivan kuten elokuvastakin loisteliaasti välittyy, Kalifornian kirkkain timantti. Valitettavan harva tuntuu tätä kuitenkaan tiedostavan. Välillä vaikuttaa siltä, ettei San Diegolle haluta antaa edes mahdollisuutta. Näin voisi ainakin kuvitella, kun kuuntelee ystävieni matkakertomuksia Kaliforniasta, tämä osavaltio kun tuntuu olevan kovassa huudossa ainakin omissa ympyröissäni.

Vähän väliä yksi jos toinenkin kaveriporukka/pariskunta kertoilee matkastaan Kaliforniaan, ja kuinka tuli käväistyä ja San Franciscossa ja hengailtua Los Angelesissa jopa pidemmän aikaa. Tietysti reissuun kuuluu pyrähdys Las Vegasissa. Ja ei siinä mitään, kaipa näissä paikoissa on ihan hyvä pyörähtää, jos Länsirannikolla reissaa. San Franciscossa viihtyisi helposti joitakin päiviäkin. Mutta mikä ihme siinä on, että kaikki tuntuvat viettävän leijonanosan ajastaan Los Angelesissa, tuossa Kalifornian hikisessä kainalossa?

Los Angeles on varmaankin maailman yliarvostetuin kaupunki. USA:n Turku, ilman sitä linnaa ja Aurajoen tuomaa viehätystä. Ensimmäisen visiitin jälkeen paikka väljähtyy todella pahasti. Joo, onhan siellä Venice Beach, Hollywood, Universal Studios ja siinä lähellä myös Disneyland. Niin joo Beverly Hills, Rodeo Drive ja Sunset Avenue on vaan niiiiin siistejä. Niinpä. BH 90210:n luomien mielikuvien sijaan päällimmäisenä jäävät mieleen slummit, keskivertojenkkiä paskamaisemmat (tärkeät) ihmiset, saaste, likaisuus, ja loputtomat ruuhkat. ”LA, where everybody is somebody” kutakuinkin kuvaa kaupungin asennetta. Vaikka Venice Beach onkin omalla kieroutuneella tavallaan hauska paikka, ei Losissa ole mielestäni oikeasti juuri mitään nähtävää ainakaan sen yhden pakollisen visiitin jälkeen.

Vaikka vastauksen voikin yleensä arvata, kyselen kuitenkin Kalifornian matkaajilta, että tuliko reissussa käytyä San Diegossa? No eihän sitä millään ehtinyt, kun Losissa meni niin pitkään. Oksennus hiipii kurkkuun joka kerta, kun tuon kuulee. Ai Huntington Beach oli siisti? Teennäinen turistirysä verrattuna Pacific/Ocean Beachiin. Ai alkoi se ainainen pikkutakeissa elvistely jurppia? Tervetuloa San Diegoon, jossa släbärit ovat ihan yleinen jalkine biitsin lisäksi myös baareissa ja ravintoloissa. Myös surffaus on parempaa San Diegossa. Yleisesti ottaen San Diego on paljon rennompi, mutkattomampi ja aidompi kuin mitä Los Angeles voisi koskaan olla. San Diegossa on läsnä ”se” Etelä-Kalifornian henki, jota niin monet Venice Beachilta tai Santa Monicasta tavoittelevat. Sitä on vaikea selittää, mutta useimmille kaupungissa aikaa viettäneille se on avautunut. Itse toivon pääseväni käymään mahdollisimman pian.

Ai niin, ja San Diegossa myös downtowniin uskaltaa mennä.

Ei kommentteja: