Päivittelijöitä

En ole Hesarin tilaaja saati sitten irtonumero-ostaja. En yksinkertaisesti koe tarvetta tuhlata tuntia-kahta joka aamu sen saman informaatio-oksennuksen kurkkuun tunkemiseen. Luen mieluummin viikkolehtiä, joiden kautta pysyy maailman tapahtumista kartalla; olen huomannut tämän sopivan minulle paremmin. Luen kuitenkin Hesarin nettisivuja päivittäin, sillä siellä on helppo selata mielenkiintoiset otsikot ja tarkempaa uutisointia tarvitessa voi suunnata muualle sellaista etsimään.

Hesarin nettisivuilla on myös keskustelupalsta, jolla voi keskustella ainakin jokaisesta sivuston uutisesta. Kun kyseessä on Hesari, maamme suosituin aamulehti, on nettisivujen kävijäkunnan kirjavuus myös sen mukaista. Olenkin jo ajat sitten oppinut välttämään näitä niin kutsuttuja keskusteluja, koska niistä useimmiten lähinnä ärsyyntyy; jos ei aiheesta mitään tiedä, onko sitä aivan välttämätöntä kommentoida asiantuntevaan sävyyn?

Siitä huolimatta, että olen jo moneen kertaan nähnyt näiden Helsingin Sanomien nettisivujen keskustelun tason, aina silloin tällöin tulee tungettua nokkansa kyseiselle palstalle. Joskus jokin aihe voi olla todella mielenkiintoinen, tai ehkä sitä sattuu olemaan keskivertoviljoa paremmin kartalla jonkin asian suhteen ja sitä katsoo, josko pitäisi itsekin heittää lusikkansa soppaan. Osasyynsä tähän on varmasti myös se, että keskustelun ensimmäinen viesti näkyy aina uutisartikkelin alalaidassa.

Jostain kumman syystä tämä ensimmäinen viesti tuppaa lähes aina olemaan mahdollisimman provosoiva; yleensä vieläpä nimenomaan päivittelevä. Otetaan vaikka esimerkkinä hiljattain sattunut tapaus, jossa poliisi oli joutunut piiritystilanteessa ampumaan riehujaa, ja ampuja oli seurauksena lopulta kuollut. Selvennettäköön, että ampuja oli muistaakseni ehtinyt ampua jo kahta ihmistä, joista toinen ei edes ollut mitenkään osallinen piiritykseen johtaneisiin tapahtumiin. Eiköhän se ensimmäinen valopääkommentaattori huutele, että kyllä on ammattitaidotonta poliisitoimintaa, että miksei poliisisetä/täti voinut ampua miesparkaa käteen parin hutilaukauksen uhalla? Niin, tosiaan. Miksei?

Tällainen kommentti on kaikessa järjettömyydessään jo niin oksettava, ettei edes naurata. Eikö voi hetkeä miettiä ja antaa niiden tunteiden tasaantua ennen kirjoittamista? Onkohan kyseinen janari ikinä itse koittanut ampua pistoolilla liikkuvaa aseistettua kohdetta parinkymmenen metrin päästä? Ei siinä paljon käteen yritetä sihtailla, kun siviilejä ryntäilee joka puolella ja ukko riehuu aseen kanssa. Ja onhan täysin mahdollista, että tässä tilanteessa poliisilla on ollut niin rautaiset hermot, että on yrittänyt tähdätä käteen, mutta osunutkin keskemmälle. Ainakin niihin maihin verrattuna, joissa olen itse vähänkään enemmän aikaa viettänyt, meillä on niin ammattitaitoiset poliisivoimat, että ei voi kuin kiitellä. Ja harvoinhan noissa tilanteissa edes ketään kuolee, kiitos kyttien.

Onhan näitä nillittäjiä toki muuallakin. Joitakin kuukausia sitten P-Amerikassa uutisoitiin Kanadassa sattuneesta linja-autokarmeudesta, jossa eräs matkustaja oli flipannut täysin ja yhtäkkiä ryhtynyt takomaan isolla puukolla vierustoveriaan kurkkuun. Kuski oli pysäyttänyt saman tien ja matkustajat karkasivat pihalle, kun puukottaja horkassa sahasi jo kuolleen vierustoverinsa päätä irti. Matkustajat saivat vielä pidettyä mielipuolen bussin sisällä poliisin tuloon saakka. Totta kai eräällä keskustelupalstalla joku neropatti kerkesi kuitenkin kommentoimaan, että mikseivät kanssamatkustajat pysäyttäneet miestä jo ennen kuin tämä ehti tappaa uhrinsa? Miksi kaikki vain juoksivat ulos? Ihmisethän eivät näköjään tosiaankaan välitä muusta kuin itsestään! Vielä tähän päälle kommenttina, että parin viikon itsepuolustuskurssin jälkeen kuka tahansa matkustajista olisi voinut riisua karjun aseista. Hohhoijaa, taas hiipi oksennusta jo suuhun asti.

On todella vaikea käsittää, mistä ihmiset löytävät energiaa moiseen hurskasteluun tietämättä tilanteista tai yhtään mistään muustakaan hölkäsen pöläystä. Kai joillakuilla vain on liikaa aikaa käsissään. Nimittäin nämä päivittelyt tuppaavat löytymään aina tällaisten keskustelunaiheiden alkupäästä; aivan kuin tietyt ihmiset päivystäisivät netissä odottaen aihetta, jossa pääsee päivittelemään, tuomitsemaan ja hurskastelemaan. Kai tästä taas sen verran tuli opittua, että kannattaa suosiolla etsiytyä vähän paremmin suodattuneille keskustelupalstoille kuin hs.fi mikäli netistä haluaa keskusteluseuraa löytää.