Piilomuistoja

Olin ihan normaalisti koululla Kesko-salissa miettimässä gradujuttuja ja muita kouluun liittyviä asioita, kuunnellen valikoidusti musaa youtubesta ja deezerista. Olin jo aiemmin päivällä fiilistellyt parin biisin verran Jean Michel Jarren vanhoja levyjä Oxygenea ja Equinoxea. Jean Michel Jarrea tuli kuunneltua paljon ala-asteikäisenä, mutta kiinnostus on säilynyt ja musiikki kuulostaa paikoin jopa huimaavalta edelleen. Nuorempana kuitenkin pidin enemmän Jarren vauhdikkaammasta tuotannosta, enkä oikein osannut arvostaa herran rauhallisempaa tuotantoa siinä määrin kuin nykyään.

Oxygenea ja Equinoxea kuunnellessa (kuuntelen usein kyseiset levyt peräkkäin; siitä tulee yhteensä n. puolentoista tunnin setti) mieleeni juolahti jälleen Magnetic Fields, Jarren 3. levy, joka katsotaan usein suoraksi jatkoksi kahdelle aiemmin mainitsemalleni. Omistan sekä Oxygenen että Equinoxen, mutta tuon ”trilogian” kolmas helmi minulta löytyy ainoastaan vinyylinä, enkä omista LP-soitinta tällä hetkellä. Toisin sanoen en muista koskaan kuulleeni koko levyltä muita biisejä kuin sen parhaiten tunnetun, olisikohan numero 2. Tai näin ainakin luulin.

Löysin yllätyksekseni youtubesta biisejä Magnetic Fieldsiltä (olen etsinyt aiemminkin, turhaan), ja jo ensimmäisen biisin aikana mietin, että soundit kuulostavat etäisesti tutuilta, aivan kuin jostain vuosien takaa olisi palautunut tuttuja melodioita. Ajattelin, että olen varmaan kuullut biisin keikalla 1998 tai jotain vastaavaa. Kuitenkin numero kolmosta kuunnellessani koin aivan käsittämättömiä deja vu –fiiliksiä ja kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin; tämän biisin olen kuullut aivan varmasti useita kertoja ja tämä on vieläpä varmasti kuulunut suosikkeihin joskus!

Yhtäkkiä mieleeni tulvahti kristallinkirkas kuva vanhasta nauhoitetusta C-kasetista, jonka kansipaperiin oli kirjoitettu isäni käsialalla useita Jarren biisejä, mm. Magnetic Fieldsiltä. Tämä oli siis se kasetti, jonka kautta aloin ylipäätään kuuntelemaan musiikkia, vaikka isäni ei mikään sen kummempi musafiilistelijä olekaan. Enkä todellakaan edes muistanut kasetin olemassaoloa ennen tämän biisin kuulemista jälleen.

Jostain mielen sopukoista palautuneet muistot aiheuttivat sen luokan nostalgiset fiilikset, että tästä iltapäivästä tuli saman tien paras aikoihin. On ylipäätään merkillinen tunne, kun yhtäkkiä muistaa jonkin asian vuosien takaa, eikä asian olemassaoloa ole edes muistanut ennen kyseistä hetkeä. Aika paljon asioita mahtuu ainakin allekirjoittaneen muistiin, ja näköjään myös muistin salalokeroihin.

Aloitin vielä yhden biisin kuuntelun Magnetic Fieldsiltä, kun olin kuunnellut ehkä puolisen tuntia numero kolmosta, ja taas samat tutut väristykset! Oi autuutta.