Tylsää

Jep, nyt on niitä harvoja hetkiä, jolloin on vaan todella tylsää. Pääasiallisesti olen niitä tyyppejä, jotka viihtyvät mainiosti yksinään. Välillä kuitenkin on suunnitellut tekevänsä jotakin vaikkapa kavereiden kanssa jonain tiettynä iltana, ja asenne on jo ehtinyt asettua. Sitten tulee jokin muutos, menot peruuntuvat, eikä kerta kaikkiaan keksi mitään tekemistä tai ketään kenelle soittaa. Tulee tylsää.

Yhtäkkiä se Xbox ei enää maistukaan, vaikka vimpaimen takia on suht useinkin tullut lykättyä kaikenlaista edes jossain määrin tärkeää. Netissä surffailu ei maistu kuten ei myöskään Football Manager. Hyllyssä olevat leffat/sarjat eivät kiinnosta. Jotain nostalgista saattaisi tehdä mieli katsoa/pelata, mutta ei tarpeeksi, jotta jaksaisi mitään alkaa etsimään. Mielessä pyörii lähinnä, mitä kaikkea hauskaa sitä voisi tehdä. Ei tekemisen tarvitsisi olla edes mitään ihmeellistä, vaikka käydä muutamalla bissellä jonkun kaverin tai parin kanssa. Kukaan ei vain ole liikkeellä puolivaloilla, vaan kaikki ovat joko all in tai vaihtoehtoisesti viettämässä koti-iltaa hallituksen kanssa. On sanalla sanoen tylsää.

Edes kirjat eivät jostain syystä maistu, eivätkä sarjakuvatkaan. On perin kummallista, että usein on vaikea päättää, mitä näistä muutamista mainitsemistani ajanvietteistä tekisi mieluiten, mutta tänään mikään niistä ei huvita. Miksi ne tuntuvat niin hyviltä ideoilta muina päivinä? Ehkä tänään on muuten vain huonompi päivä. Ehkä miehilläkin hormonitaso heittelee. Niin, ja olinhan ajatellut mennä yöksi Espooseen vanhempieni luokse vaihteeksi, mutta sekin kariutui käytännön järjestelyihin. Kun on suunnitellut kerrankin hieman iltaansa ja se kärähti, on tätä suunnitelmien pettämisen jättämään tyhjiötä vaikea täyttää. Näin sen täytyy olla. Ja kai sitä joskus on päiviä, joita mielellään jakaisi lajitoveriensa kanssa, tai edes lemmikkieläinten.

Niin, nukkumaanmeno on aina vaihtoehto. Harmi vain, että juuri tänään kahdella naapurillani on hipat, jotka ovat tähän mennessä estäneet nukkumaanmenon. Pitikin sattua. Kai se on laitettava sen huonon päivän piikkiin. Olihan eilen kuitenkin perjantai 13. No, onneksi on sentään kirjoittaminen. Eikä sovi unohtaa tulevan yön unia; olen yksi niistä onnekkaista, joiden unet useimmiten muistuttavat seikkailuelokuvia.