Kaikki ne vuodet, jotka Wilfred of Ivanhoe vietti ristiretkillä ja vankeudessa Itävallassa hän säilytti rakkautensa Lady Rowenaan, nuoruutensa rakastettuun. Myös Lady Rowena säilytti rakkautensa Ivanhoeen kaikki nuo vuodet. Ivanhoen palatessa Rowena oltiin jo pakon edessä kihlattu toiselle. Tästä huolimatta rakkaus säilyi.
Toinen nainen yritti saavuttaa Ivanhoen sydämen siinä puolittaen onnistuenkin. Rakkaus Rowenaa kohtaan kuitenkin säilyy. Rowenan kihlatun luullaan kuolleen, ja Ivanhoe ja Rowena ovat vihdoin saamassa toisensa. Kihlattu ei kuitenkaan olekaan kuollut, mutta jalona miehenä toivoo Rowenan kihlautuvan todellisen rakkautensa kanssa.
Rowena ja Ivanhoe kihlautuvat, mutta Rowena ei saa tätä toista Ivanhoeen rakastunutta naista mielestään. Tämä nainen kohtaa Rowenan ennen lähtöään Englannista ja valehtelee, ettei koskaan tuntenut rakkautta Ivanhoeta kohtaan. Vain, koska tiesi Ivanhoen rakastavan Rowenaa ja näiden kahden kuuluvan yhteen, ja koska ilman tätä valhetta nämä kaksi eivät välttämättä voisi olla mahdollisimman onnellisia.
Tarina on täynnä jaloja tekoja, kuten monet muutkin kirjat ja joskus harvoin tätä ominaisuutta esiintyy myös tosielämässä. Tärkeintä on kuitenkin romanttinen rakkauden muoto, joka kirjassa esiintyy. Harvoin on rakkautta kuvattu yhtä kauniisti, mutta yksinkertaisesti. Harvoja ovat myös ne instanssit, joissa tällaista rakkautta tosielämässä esiintyy. Onnekkaita ovat ne, jotka sellaista saavat kokea. Ja vielä onnekkaampia ovat ne, jotka saavat kokea vastaavanlaista molemminpuolista rakkautta.
torstai 7. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti